Kesäkuun 28. päivä 2025 digipalvelulakiin tulee merkittäviä laajennuksia siihen, miten yritysten tulee huomioida digitaalisten palveluidensa saavutettavuus Suomessa. Lakihan ei ole uusi vaan nyt se alkaa koskea laajemmin myös yksityissektoria. Laki koskee erityisesti digitaalisia palveluita tarjoavia yrityksiä ja palveluita, jotka ovat olennaisia päivittäisessä käytössä (esimerkiksi verkkokaupat, pankki- ja vakuutuspalvelut, liikenne, digitaaliset varauspalvelut ja digimediat).
Olemme kartoittaneet talven aikana suomalaisten organisaatioiden kypsyyttä lain edellyttämään saavutettavuuteen. Kiteytän alan tilanteen: Se tulee, mikä tuleman pitää. Liki kaikki lain piiriin kuuluvat organisaatiot tietävät, että saavutettavuuden osalta pitäisi noudattaa lakia, mutta kaikki muu onkin hyvin hajanaista.
Toimialaoilta, joita lakimuutos koskee, on kuultu kommentteja: ”katsotaan miten lakia aiotaan valvoa ja sanktioida”, ”ei meidän toimialallamme ole tähän kovin vakavasti suhtauduttu” tai ”teemme vain saavutettavuusselosteen”.
Lain alkuperä on EU:n saavutettavuusdirektiivissä, jossa halutaan parantaa ihmisoikeuksia. Tämä on laki, mutta ennen kaikkea se on yleisön palvelemista. Saavutettavuus ei ole ainoastaan pienen marginaalin asia vaan yhä useampi muun muassa ikääntyvä asiakas tarvitsee saavutettavuuspalvelua tai häipyy sellaisen palvelun pariin, jossa saavutettavuus on kunnossa.
Vaikka laki on kattava ja sen tavoitteet ovat selkeät, monet yritykset ovat jääneet jälkeen sen vaatimusten toteuttamisessa. Syitä tähän ovat muun muassa:
1. Epäselvät sanktiot lain rikkomisesta
Yritykset kokevat, että laki ei määrittele tarpeeksi selkeästi, mitä seuraamuksia saavutettavuusvaatimusten laiminlyönnistä seuraa. Tämä epäselvyys johtaa siihen, että monet yritykset eivät näe välitöntä tarvetta investoida saavutettavuuteen, kun uhka sanktioista tuntuu kaukaiselta.
Lain noudattamista valvovasta Traficomista minulle sanottiin, että he itse tutkivat ja ottavat kantelut tutkittavikseen lain määrittelemillä toimialoilla. Ensisijaiset toimenpiteet ovat palveluntarjoajan ohjaus digipalvelulain mukaisista menettelytavoista, ja palveluntarjoajalle annettava määräys laittaa palvelu lain edellyttämään kuntoon. Viimeisenä keinona on uhkasakko, jonka suuruus määräytyy uhkasakkolain mukaisesti. Tarkkaa summaa ei uhkasakkolaissa ole.
2. Resurssien ja osaamisen puute
Monet yritykset kamppailevat myös osaamisvajeen kanssa, kun puhutaan digitaalisten palveluiden saavutettavuudesta. Saavutettavuuden parantaminen vaatii erikoistaitoja, joita ei välttämättä ole helposti saatavilla, erityisesti pienemmissä yrityksissä. Tämä yhdistettynä kustannuspaineisiin tekee saavutettavuuden parantamisesta haastavaa.
3. Kapea käsitys saavutettavuuden hyödyistä
Kolmas ongelma on käsitys siitä, että saavutettavuuden parantaminen hyödyttäisi vain pientä, erityistä kohderyhmää. Tämä näkemys ohjaa yrityksiä sivuuttamaan laajemmat liiketoiminnalliset ja yhteiskunnalliset hyödyt, jotka saavutettavampi digipalvelu voisi tarjota. Tällaisella oletuksella kuitenkin unohdetaan se, että hyvä saavutettavuus palvelee myös ikääntyneempiä ihmisryhmiä, jotka edustavat yhä suurempaa osaa ostovoimastamme.
Mitä seuraavaksi?
On aika toimia. Tarkastelkaa kriittisesti nykyiset digitaaliset palvelunne ja miettikää, kuinka ne voidaan saattaa lain vaatimalle tasolle kesäkuun lopussa ja siitä eteenpäin. Käyttäkää asiantuntijoita ja teknologiaa, jotka auttavat teitä ymmärtämään ja täyttämään saavutettavuusvaatimukset. Tämän avulla edistätte myös ihmisoikeuksia ja luotte mahdollisesti kilpailuetua. Älkää odottako sakkoja – toimikaa nyt ja osoittakaa, että yrityksenne on sitoutunut tarjoamaan yhdenvertaisia palveluita kaikille asiakkaille.
