Miten ja miksi nykypäivän tietoturvatyöläinen kuormittuu? Mitkä oivallukset ovat auttaneet Loihteen Benjamin Särkkää ja Aino Kivilahtea heidän työurillaan? Kivilahti ja Särkkä haluavat normalisoida mielenterveydestä käytyä keskustelua avaamalla artikkelissa myös henkilökohtaisia haasteitaan työelämässä.
Tietoturva-alalla työskentelevät ovat erityisen alttiita kuormittumaan henkisesti verrattuna muihin IT-alan tekijöihin. Näin kokee Loihteella tietoturva-asiantuntijana työskentelevä Aino Kivilahti. Olipa kyseessä sitten foorumeita asiattomasta sisällöstä siistivästä moderaattorista tai tietoturva-asiantuntijasta, jonka täytyy kertoa ikävät uutiset organisaation nykytilasta johdolle, on tietoturvatyön kuormittavuudesta tullut monelle organisaatiolle jo todellisuutta.
"Haastavassa tietoturvatyössä ei ole aina kyse vain pimeästä verkon asioille altistumisesta. Toisella tavalla rankkaa voi olla myös se, jos täytyy jatkuvasti toimia pahanilmanlintuna: tuot johdolle huonoja uutisia ja toteat, että jollekin asialle pitäisi nopeasti tehdä jotain", aloittaa Kivilahti.
Oletko vastuussa tietoturvasta vai koordinoitko sitä?
Myös vastuu tuhansien ihmisten turvallisuudesta voi tuntua liian raskaalta. Kivilahti siteeraa Loihteen tietoturvapäällikkö Antti Hentulaa, jonka mukaan asennoituminen tietoturvatyöhön muuttuu hallittavammaksi, kun ei painotetakaan vastuunäkökulmaa:
"Entä jos ajatellaankin, ettei kukaan ole yksin vastuussa koko organisaation tietoturvallisuudesta vaan tietoturvasta vastaava sen sijaan koordinoikin turvallisuutta? Yksinkertainen termin vaihto voi jo auttaa henkisen painolastin keventämisessä."
Johtava tietoturva-asiantuntija Benjamin Särkkä työskenteli nuorempana urallaan helpdeskissä ja kuormittui. Silloin hänellä ei ollut vielä työkaluja käsitellä jatkuvaa negatiivista palautetta:
"Koin sen työn varsin monotonisena. Autoin mielelläni apua kaipaavia, mutta toiset tuntuivat vain jakavan pahaa oloaan eteenpäin eivätkä todellisuudessa halunneet apua. Kannoin tämän taakan seuraaviin töihin, eikä minulla ollut työkaluja käsitellä tätä. Työuupumushan siitä tuli", Särkkä kuvailee.
Särkän ja Kivilahden mukaan keskustelu nuorten aikuisten työhön liittyvistä mielenterveysongelmista on lisääntynyt viime vuosina. Uusien tekijöiden odotukset ovat usein korkealla, taitoa riittää ja halu näyttää on kova. Nuoria ei kuitenkaan välttämättä oteta vakavasti, koska kokemusta ei ole kertynyt riittävästi.
"Paineet kasautuvat, sillä samalla nuorilta saatetaan odottaa kovia tuloksia, vaikka he eivät luultavasti pääse istumaan edes niihin pöytiin, joissa asioista päätetään. Tällöin saattaa joutua kierteeseen, jossa itselle ja muille todistelu purkautuu jatkuvana ylisuorittamisena tai muulla itsetuhoisella tavalla", Särkkä pohtii.
Keskeneräisyyden hyväksyminen voi auttaa huijarisyndroomaan
Särkkä ja Kivilahti myöntävät olleensa perfektionisteja ja kärsineensä ajoittain huijarisyndroomasta. Siihen auttaa heidän mukaansa, kun tähtää kouluarvosana-asteikolla ”vahvaan kasiin” jokaisella osa-alueella.
"IT-alalla huijarisyndroomasta kärsiminen on hyvinkin yleistä. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kukaan muukaan ei ole valmis, ja kaikki pyrkivät luovimaan täällä parhaansa mukaan. Rekrytilanteessa ajattelen, että jos minä lopulta saan hakemani työpaikan, olen paikkani ansainnut tällaisenaan eikä se koko asia ole enää minun käsissäni", Kivilahti kommentoi.
"Minua helpotti, kun tajusin, etten tarvitse todistusta arvolleni. Olin eräässä tilaisuudessa kertomassa WLAN-verkon haavoittuvuudesta. Yhtäkkiä tajusin, että yleisön joukossa istuu aiheesta väitöskirjan kirjoittanut henkilö. Hän tuli kuitenkin hyvin kiinnostuneena kertomaan oppineensa paljon uutta. Silloin oivalsin jotain, mitä olisin tajunnut ymmärtäneeni jo kymmeniä vuosia aikaisemmin: Minä riitän tällaisenaan. Voimme olla eri tavoin arvokkaita ja hyödyllisiä organisaatiollemme, eikä todistus määritä arvoamme", Särkkä kertoo.
Särkkä kertoo myös esihenkilönä ammentavansa oivalluksesta, jonka mukaan kokemattomuus tai tausta eivät määrittele työntekijän kykyä kasvaa rooliinsa. Hän arvioi ennemmin työntekijän asennetta ja halua kehittyä kuin tehtyjä tutkintoja tai aikaisempia meriittejä tämän työuralla.
Jokainen voi hyötyä terapiasta
Särkän ja Kivilahden mukaan tietoturvatyötä tekevien tulisi rohkeasti hyödyntää mielenterveysasiantuntijoiden palveluita matalalla kynnyksellä, jos siihen vain on mahdollisuus.
"Mielestäni mielialalääkkeitä demonisoidaan turhaan. On hyvä muistaa, että niistä voi olla korvaamaton apu, kun vain löytyy sopiva. Sama juttu terapeutin kohdalla: Ensimmäinen ei välttämättä ole hyvä, mutta kolmannella voi tärpätä", Kivilahti kertoo vedoten omaan kokemukseensa.
"Jokainen voi hyötyä terapiasta. Pahinta, mitä voi tapahtua terapiassa, on oppia tuntemaan itsensä paremmin", Särkkä päättää.
Kiinnostuitko aiheesta? Katso ja kuuntele koko Benjaminin ja Ainon LinkedIn-livetallenne: A/B-testaus: Mielenterveys tietoturvatyössä
