Datateknologia, oli sitten pilvessä tai ei, mahdollistaa asioita, mutta se ei pyöritä bisnestä puolestasi. Tässä kirjoituksessa avaamme, miten voit helposti arvioida, miten datateknologioita hyödynnetään yrityksessäsi. Maturiteettimittaus on rakennettu viiden kokonaisuuden ympärille. Tasolla 1 ollaan “nevöhööd”-vaiheessa ja tasolla 5 ollaan tilanteessa, jossa organisaatiolla on toimivat prosessit ja toimintamallit. Tekstin ovat kirjoittaneet asiantuntijamme Hanna Pakka ja Panu Tujula.
Miksi kannattaisi olla kiinnostunut maturiteetista?
Urani aikana olen toisinaan törmännyt tilanteeseen, jossa organisaation johto on havahtunut tarvitsevansa tietoa ad hoc -tyyliin. Elävästi muistan erään casen vuosituhannen alusta, kun puhelimeni pirisi, ja johdon sihteeri kertoi johtoryhmän tarvitsevan raporttia. Nopean päässälaskun jälkeen lupasin tiedot seuraavalle viikolle, koska tietojen summaaminen edellytti kuukausikohtaisia summatauluja, joita pystyi ajamaan yössä kaksi kappaletta tuotantoa vaarantamatta. “Ei käy, tarvitsemme tiedot viimeistään kello neljä”, kuului luurista. No can do. Johto jäi sillä kertaa nuolemaan näppejään. Toivetta ei ollut mahdollista toteuttaa edes teoriassa.
Usein näin ei kuitenkaan käy. Kun käsky kuuluu tarpeeksi ylhäältä, porukka juoksee. Tämä saattaa aiheuttaa johdolle harhakäsityksen: kokemuksiinsa nojaten johto luottaa jatkossakin siihen, että tarvittavat tiedot ovat yhtä helposti kaikkien saatavilla. Pikainen analyysi kollegoitteni parissa paljastaa, että ilmiö on sangen tuttu. Johto saattaa elää omassa kuplassaan kuvitellen jälkijättöisenkin puljun olevan todella edistyksellinen organisaatio. Ja koska kaikki näennäisesti toimii, ei asioiden kehittämiseen ja ylläpitoon laiteta kovin paljon resursseja. Tiedonhallintakin on turhaa byrokratiaa, hienosti toimitaan ilmankin. Turhaa rahan haaskausta ja asiantuntijoiden hifistelyä.
Kuplan puhkeaminen tapahtuu usein siinä vaiheessa, kun organisaatiossa herää tarve laittaa tietopääoma tuottamaan. Kertaluonteiset raportit ja analyysit saadaan kursittua kyllä käsipelin kasaan. Eihän kukaan osaa edes epäillä lukuja, kun vertailuaineistoa ei jakseta edes miettiä. Ja kun antaa johdolle juuri sellaisia lukuja kuin johto haluaa, ei kukaan edes halua tietää, ovatko ne oikein. Kupla puhkeaa, kun automatisaatio, analytiikka, AI tai digitalisaatio alkavat kiinnostamaan. Monesti tulee yllätyksenä, että data on niin kuralla, ettei sen pohjalle kannata rakentaa mitään. Mutta miten data voi muka olla kuralla? Onhan johto aina saanut raporttinsa. Niinpä.
On hyvä tehdä maturiteettimittaus, jonka avulla pystyy hahmottamaan, miten organisaatiota oikeasti johdetaan datan ja analytiikan osalta.
Maturiteettimittaus on rakennettu viiden tason ympärille, jotka on havainnollistettu yllä kuvassa. Tasolla 1 ollaan vaiheessa, jossa kukaan ei ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että dataa pitäisi jollakin tavalla vaalia. Kirjanpitotoimisto taikoo luvut jostakin ja kertoo, paljonko ALVia maksetaan. Tulos- ja taselaskelman tulkitsee veljenpoika. “Kun tilille tulee enemmän rahaa kuin sieltä menee, kaikki on hyvin” -ajatus ohjaa liiketoimintaa. Tasolla 5 ollaan tilanteessa, jossa organisaatiolla on toimivat prosessit ja toimintamallit datan ja analytiikan osalta. Niitä myös ylläpidetään ja kehitetään suunnitelmallisesti. Tasot 2–4 kurovat tätä gappia umpeen. Suurin loikkaus tapahtuu kahden ensimmäisen tason välillä, kun ymmärretään, että “Tarttis tehrä jotain”.
Yksi hyväksi koettu keino tasoilla etenemiseen on teettää datalle säännöllinen kuntotarkastus aina vesikatteesta maaperäanalyysiin. Maturiteettimittauksessa selviää organisaation tietopääoman tämänhetkinen tilanne. Kunnon kuntotarkistuksen tavoin me Loihteella kerromme myös, mitä huoltotoimenpiteitä on tehtävä seuraavan tason saavuttamiseksi.
Miksi tästä aiheesta kannattaisi olla kiinnostunut? Kun haluat lentävän lähdön vaikkapa digitalisaatioon, data on oikeasti rakettisi polttoaine eikä perässä hilattava kivireki.
Tarvitsetko apua datan hyödyntämisessä?
