”Tämä on hieno työ, jossa on hyvä palkka. Mutta parasta ovat ihmiset”, sanoo Essi Saloranta, entinen historia-aiheisten teosten parissa työskennellyt yksinyrittäjä, nykyinen front-end-kehittäjä. Tässä jutussa hän kertoo muun muassa, miksi suosittelee uranvaihtoa kaikille, joita IT-ala kiinnostaa vähääkään.
Tänä vuonna tulee täyteen viisi vuotta siitä, kun Essi Saloranta teki merkittävän liikun ja päätti vaihtaa alaa. Tuolloin 35-vuotias humanisti oli ehtinyt olla yksinyrittäjänä toistakymmentä vuotta, tehdä tilaustutkimusta ja muun muassa taittaa toistasataa historiallista julkaisua.
”Halusin tehdä jotain muuta ja mennä eteenpäin”, nykyinen Loihteen front-end-kehittäjä muistelee.
Miksi ja miten menneen tutkija päätyy suunnittelemaan tulevaisuuden ratkaisuja? Siihen löytyy ainakin kolme tekijää: harrastus, innostus ja työllistymismahdollisuudet.
”Olin tehnyt nettisivuja esimerkiksi harrastusjärjestöille. Aloin miettiä, voisiko harrastusta lähteä viemään eteenpäin työksi asti”, Essi kertoo.
Essi alkoi opiskella koodausta paria kurssia lukuun ottamatta itsekseen ja huomasi innostuvansa oikeasti. Innostukseen oman mausteensa ja apunsa toi se, että kotona asusti jo valmiiksi yksi nörtti – aviomies – ja myös ystäviä oli IT-alalla.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin, vappuna 2019, Essi oli jo töissä Loihteella. Hän aloitti kesäharjoittelijana, mutta työsopimus vakinaistettiin heti kesän lopussa.
Enemmän visuaalista käsityöläisyyttä kuin insinöörihommaa
Vaikka voi vaikuttaa siltä, että Essin uramuutos tapahtui nopeasti ja simppelisti, jalat naisella ovat tukevasti maassa. Hän kertoo aviomiehensä sanoneen, että jos uramuutos jostakin aivan muusta koodariksi – ja vieläpä itsenäisesti – olisi helppoa, kaikki tekisivät saman.
”Olen edelleen aika alussa. Tämä on lisäksi sellainen ala, että aina pitää olla valmis oppimaan uutta. Ei voi jämähtää paikoilleen”, Essi toteaa.
Toisaalta Essi tietää, että hänellä on ollut puolellaan korkeakoulututkinto, pitkä siivu yrittäjyyttä ja muu elämänkokemus. Myös katsontakanta uuteen työhön voi olla hiukan erilainen kuin jollakulla toisella.
”Minulle koodaus on käsityöläisammatti, enemmän visuaalista käsityöläisyyttä kuin insinöörihommaa. Tämä työ vetoaa minulla samoihin tunteisiin kuin käsitöiden tekeminen.”
Käsitöiden kautta Essi on saanut myös äitinsä ymmärtämään, mistä hänen uudessa työssään on kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vertaus on mainio kenelle tahansa koodausta vähän tuntevalle:
”Ohjelmointi on kuin neuleohjeen kirjoittamista. Molemmat laaditaan tietynlaiselle kielelle, jota pitää oppia tulkitsemaan. Käsityön tekijä on kuin tietokone, joka suorittaa tuon koodin, ja tuloksena on villapaita.”
”Tällaisen yhteisön jäsenenä ei kiinnosta muut paikat”
Juuri nyt Essi on poikkeuksellisesti yksinään valoisassa työhuoneessa, jonka jakaa parin kollegansa kanssa. Essin varsinainen tiimi ja asiakas ovat Helsingissä. Hän voisi hoitaa työnsä mainiosti etänä kotoaan, mutta silti hän tulee joka päivä työpaikalleen Oulun ydinkeskustaan.
”Täällä on muita ihmisiä ja sellainen auttamisen kulttuuri. Aina voi kysyä neuvoa joltakulta.”
Essi kertoo olevansa ekstrovertti, joka saa energiaa asioiden jakamisesta muiden ihmisten kanssa. Yksinyrittäjänä hän kertoo kaivanneensa nimenomaan työkavereita. Siksi hän osaa arvostaa yhdessä tekemisen kulttuuria erityisen paljon.
”Ei täällä tosiaankaan ole vain pimeässä huoneessa istuvia nörttejä, vaan joukossa on monenlaista osaajaa, erilaisia persoonia ja sosiaalisia ihmisiä. Myös luulo, että IT-alalla on vain miehiä, on väärä. Totuus on, että porukka on miespainotteista mutta ei vain miehiä.”
Yhteisö ei ole tarkoittanut Essille vain hyviä ja tarpeen tullen jeesaavia työkavereita vaan paljon enemmän.
”Olen saanut täältä mahtavia ystävyyssuhteita. Oikeita, aitoja ystäviä. Olemme ystäviä myös työpaikan ulkopuolella.”
Yhteisiä harrastuksia ovat muun muassa lautapelit, padel ja frisbeegolf. Henkeen ja vereen asti ”salimuijaksi” itseään kutsuva Essi on saamassa työkaverista seuraa myös salille.
Tärkeä osa yhdessä tekemisen meininkiä ja kulttuuria on se, että työtä voi tehdä ja jakaa yhdessä niin myyjän, designerin kuin vaikkapa devaajan kanssa. Essistä se on omiaan lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Byrokraattisuus ei ole vastassa silloinkaan, kun esimerkiksi haluaa laittaa jonkin asian vireille tai ilmaista jostain asiasta mielipiteensä. Puhumaan pääsee suoraan oikeille ihmisille ilman väliportaita, tarvittaessa vaikka toimitusjohtajalle.
Ennen alanvaihtoa Essi haaveili viestintäalan tehtävistä – kuten monet muutkin humanistit. Yhtä viestintäalan paikkaa saattoivat kuitenkin hakea kymmenet, jopa sadat ihmiset. Nyt IT-alalla tilanne on toinen: alalla on valtava työvoimapula ja tarjolla on monenlaisia töitä, joihin hakevat otetaan kiljuen vastaan.
”Tämä on hieno ala ja järjettömän hyvä diili, jossa on hyvä palkka ja mahdollisuuksia. Mutta parasta ovat ihmiset. Ei kiinnosta katsella muita paikkoja, kun on päässyt kiinni tällaiseen yhteisöön."
